kisaraportti     Hyvinkää Karting Circuit, 19.9.2004. Kart-Keket Championships 2004-2005 Wubi Ballenius Vihdoin ja viimein se on alkanut, nimittäin uusi ja uljas Kart-Keket kausi. Tätä hetkeä odottivat tallit ja fanit aivan suunnattomalla mielenkiinnolla. Tuleva kausi on aiheuttanut joitain mielenkiintoisia muutoksia, mm. uusi talli ja uusia kuskeja. Uutena tallina mukana on Tollo Wacker Racing joka rakennettiin vanhan Cavesin raunioille. Huhutietojen mukaan 02-03 kauden maailmanmestari Jario Hanaan olisi myynyt jopa oman linnansa arvostetun Jampan kupeesta ja vielä kiinnittänyt Volvonsa ja sijoittanut rahat tähän uuteen tiimiin. Uuden tiimin myötä mukaan tuli myös uusi kuljettaja Torso McKärkkäinen. McKärkkäisen ei voida sanoa tulleen tuntemattomuudesta, mutta suurelle yleisölle hänen nopeutensa oli pienoinen kysymysmerkki. Ei ole enää. Tollo Wacker tiimissä oli luottoa, ja niinpä Torso osoitti heti ensinmäisessä osakilpailussa olevansa kunnon Wacker. Kuljettaja puolella siis uusi kuljettaja on edellä mainittu Torso McKärkkäinen sekä pitkäaikaisella leirityksellä olevan Alex Fieldslugin vakio varakuljettaja Maurizio Maranello. Myös Burger Motors hakee nostetta surkeasti menneille vuosilleen uudella moottoritoimittajalla. Uuden moottoritoimittajan myötä tallin nimi muuttui Slowmotion Surpriseksi, mutta henkilökunnan puolella ei ole muutoksia tiedossa joten eiköhän ex Burger painele vielä jo niin tutuksi tulleessa peräpäässä? Ennen kuin mennään kauden ensinmäiseen osakilpailuun, niin otetaanpa vielä lyhyt silmäys menneeseen kauteen. Kaikkihan varmaankin ovat tietoisia ikävistä tapahtumista jolloin Rolling Speedin yhteen tietokoneeseen onnistui jokin ulkopuolinen taho istuttamaan viruksen (epäilyt F1 sarjan hakkereista elää yhä) ja se tuhosi mittaamattoman arvokkaan kausiraportin. Tehdään tässä nyt sitten ihan nopea katsaus edellisen kauden ns. merkittävimpiin nimiin, suorituksiin ja taphatumiin. 1. Allu Boreeto…Vihdoinkin. Uskon että koko Keijo-maailma yhtyy siihen kun sanon, että mestaruus meni oikeaan osoitteeseen. Boreeto on vuodesta toiseen ollut sarjan nopeimpia kuljettajia, mutta aina on jostain joku muut kiilannut sarjan voittoon ja jättäen Boreeton nuolemaan näppejään. Nyt Boreeto oli rautaa ja onnittelut vielä kerran. 2. Sarjan tasaisuus. Oli todella hienoa seurata kautta, sillä nyt oli tasaisin kausi koskaan. Kuka tahansa saattoi voittaa kenet tahansa milloin tahansa. Tasaisuudesta kertoo myös se, että ainoastaan yksi kuljettaja onnistui voittamaan enemmän kuin yhden osakilpailun. Vain Jules Duckshead onnistui kahdesti. Tasaisuudesta kertoo myös se, että sarjan seitsemästä osakilpailusta voitti kolme sellainen kuljettaja, joka ei ennen ollut voittanut. Onbutt, Sallonen ja varakuljettaja Booze. Sallosen ja varsinkin Onbuttin voitot olivat todellinen piristysruiske koko sarjaa ajatellen ja nuo voitot loivat lisää uskoa sellaisiin kuljettajiin jotka on totuttu näkemään lähinnä jäännös pisteillä. Eli tasaista, tasaista. 3. Perse Performance. Loisto suoritus tallilta jonka uskottiin olevan mukana lähinnä GP-gaalojen tuoman julkisuuden toivossa. Kumpaankaan kuljettajaan ei oikein tosissaan uskottu. Arttu Panis tiedettiin nopeaksi, mutta yleinen mielipide piti häntä liian virheherkkänä. Sika Sallosta kukaan ei pitänyt edes nopeana, vain virheherkkänä. Sallosen epäiltiin olevan mukana vain ja ainoastaan hommatakseen tallille TV näkyvyyttä ja kun siihen ei uskottu nopeuden riittävän, niin sitten vaikka kolaroimalla. Kaikkien luulot tuli kuitenkin todistettua vääriksi. Arttu ajoi yhteispisteissä hienosti viidenneksi ja Sika myöskin upeasti seitsemänneksi. Näillä pisteillä Perse miehet nappasivat kaikkien ällistykseksi tallimestaruuden. Upea suoritus ja onnittelut. 4. Alle 40 pistettä?????? Tässä kaikkien aikojen tasaisimmassa sarjassa, onnistui jollain omituisella epäonnella ja ajotaidottomuudella, pieni ryhmä kuljettajia jäämään reilusti muusta porukasta. Aynton De La Huevo 33p, Ariton Pipe 32p, Mike Cagey 30p ja tietenkin Motiel Shrimacher 27p. Olemme yrittäneet täällä toimituksessa kuumeisesti miettiä ehdotusta MFIA:lle, että miten tällaisista ratojen tukkeista päästäisiin eroon. Pitäisikö näille kuljettajille antaa tasoitusta esim. yksi kierros. Eli vaikka sarja oli tasainen, niin kärjen ja tyven ero on yhä erittäin suuri. Nämä neljä kuljettajaa keräsivät yhteensä 122 pistettä, kun Boreeto keräsi yksin 108 pistettä. Toki on muistettava, että Alson Sprotsilla on käytettävissä aivan eri resurssit kun peräpään talleilla. 5. Pippel, Butt-Heiteck & Burger. Hieman saman tyylinen haukkuma sektio on tämä, kuin oli tuo edellinen. Nyt kyseessä vain tallit. Nämä kolme tallia jäivät selvästi joukon jatkoksi. Pippel sai sentään kerättyä pisteitä yli äärimäisen paskarajan, eli yli 100 pistettä, mutta jäi silti jo 12 pistettä edellisestä tallista. B-H sai vaivaiset 98 p. ja joukon jatkona käsittämättömän vähän pisteitä kerännyt Burger joka onnistui osumaan vain 88 pisteeseen kauden aikana. Burgerin saldoksi tulee 12.5 pistettä per kisa, eli 6,25 pistettä per kuljettaja per kisa. 19.9.2004 HYVINKÄÄN KISARAPORTTI No huh huh mikä kisa. Samanlaista Keijo ilotulitusta on harvemmin nähty. Ensinmäinen GP ajettiin Keijo-historian ensinmäistä kertaa märällä ja siten äärinmäisen liukkaalla radalla. Vesi oli siis täydellisen uusi elementti tässä sarjassa ja siten odotettavissa oli yllätysten sävyttämä kisa. Yllätyksiä ja vaarallisia tilanteita toden totta nähtiinkin. Mielenkiintoiseksi kisan teki vielä se, että tällä radalla ajetaan kovempaa kuin millään muulla radalla. Autot viritetään kulkemaan niin kovaa kuin mahdollista ja siihen kun lisätään märkä rata, niin voitte uskoa, että katsomossa oli kivaa. Kuljettaja puolella kolme ensinmäistä sijaa eivät tuoneet yllätyksiä. Voiton vei ylivoimaiseen tyyliin Jario Hanaan, toiseksi kaasutteli varmoin ottein Jules Duckshead ja kolmanneksi ajoi Luigi Liberon. Eli ei mitään yllättävää. Siihen yllätyksettömyys sitten jäikin, sillä neljänneltä tilalta löytyy jo aikamoinen kummajainen, nimittäin Mehmetin Nigel Speed, Speedin suoritusta voidaan pitää kilpailun toiseksi kovimpana yllätyksenä. Kova suoritus vaikka Speedin suoritus olikin, niin ylläreiden ykköstilan vei silti viidenneksi ajanut Motiel Schrimacher. Motiel ajoi hienot aika-ajot ja kiilasi itsensä neljän finaalin sarjassa A-finaaliin. Motilla olisi ollut helpohko työ kuitata Nigeliltä neljäs sija, sillä niin paljon nopeampi oli Scrimacherin auto, mutta märkä rata teki kepposensa. Moti kyllä taisi parikin kertaa ohittaa Speedin, mutta omalla hölmöydellään onnistui aina spinnaamaan lähes heti ohituksen jälkeen. Tarkkaa lukemaan Motielin spinnausten määrästä ei taida olla tiedossa, mutta varmaa on se, että yhden kilpailun spinnausennätys on nyt äärinmäisen vaikea kenenkään rikkoa. Arvaus on jossain 5 ja 10 spinnauksen välillä. Yllätävän hienon kilpailun ajoi myös kuudenneksi ajanut Torso McKärkkäinen. Yllätyksen yllätyksellisyysarvosta vaan kun ei vielä oikein tiedä, sillä McKärkkäisen todellista nopeutta ei osata Rolling Speedin toimituksessa vielä arvioida. Torson meno ainakin näytti lupaavalta ja odotettavissa oli, että hän olisi vielä Schrimacherin ja Speedin pystynyt ohittamaan, kunnes onnisuti sammuttamaan moottorinsa ja jäi siten muusta ryhmästä, että takaa-ajo oli jo mahdoton. Torson kunniaksi pitää kuitenkin vielä mainita se, että hän starttasi kilpailuun alunperin B-finaalin toiseksi viimeisestä ruudusta ja nousi sieltä B-finaalin voittoon ja täten hienosti mukaan A-finaaliin. Eivät yllätykset vielä tähän loppuneet. Ehei… Pexi Onbuttin seitsemättä tilaa voitaneen pitää pienenä yllätyksenä, muttei kuitenkaan minään omituisuutena. Löytyyhän Onbuttin plakkarista osakilpailu voittokin. Tapa millä se tuli, on sen sijaan komea. Onbutt sai viritettyä autonsa aika-ajon jälkeen mainioon menoon ja nousi C-finaalin toiseksi viimeisestä ruudusta C:n voittoo ja täten B:hen. Vielä kun Onbutt onnistui myös hienosti B:ssäkin, niin lopputulos seitsemäs on mainio. Lähtöruutu oli siis 13. Maxus Trölli onnistui pysymään Pexin kannassa ja suoriutui kisasta kahdeksantena. Kohtuu normi suoritus Maxukselta, sillä hänet on totuttu näkemään juuri näillä sijoilla. Arttu Paniksen sijoittumista vasta yhdeksänneksi voidaan pitää hieman odotuksia alempana sijoituksena. Selityksen poikanen löytyy siitä, että Kekechello tilttasi aika kylmästi Paniksen pihalle ja siinä rytäkässä karkasivat sitten Trölli ja Onbutt. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä nopeammat Trölli ja Onbutt olisivat Paniksen muutenkin kiinni saaneet, mutta nyt sijoituksista ei tullut edes kamppailua. Ariton Pipen sijoittuminen top 10:iin taasen voidaan pitää positiivisena yllärinä. Pipen aika-ajosuoritus oli parasta Pipeä pitkiin aikoihin. Pipen suurimpana saavutuksena, sijoituksen lisäksi, voidaan pitää peippailua nopeampien kuskien edessä. Pipe piti mm. Onbuttia takanaan jopa pari kierrosta ja täten startin voiton tavoittelu oli Onbuttin osalta ohi. Kaiken kaikkiaan Ariton aloitti kautensa vahvasti. 11. sija meni sekin pienoiselle yllätysnimelle. Aynton De La Huevo nappasi nuo pisteet. Huevo ajoi ehkä elämänsä huonoimmat aika-ajot, saamatta kasaan yhtään varsinaista "nopeaa" kierrosta. Huevo kuitenkin onnistui kisasäädöissä loistavasti ja raivasi tiensä itsensä hallitsevan maailmanmestarin Allu Boreeton ohi aina D startin voittoon asti. Vielä C startissakin Huevon auto kulki mallikkaasti, ja oli jopa ohittaa spinnanneen Onbuttin, mutta siihen asti ei enää rahkeet riittäneet. Komea nousu kuitenkin pohjasakasta 11. sijalle. Onko siis Huevo heräämässä horroksesta, olis kyllä jo aikakin. Mike Cageyn 12. sijaa voidaan viimekauden pettymysten jälkeen pitää pienenä paluuna elävien kirjoihin. Sija ei ollut yllätys, vaan lähinnä se, että tällä kertaa Cagey oli Alsonin ykköskuljettaja. Seuraavat maaliin tulijat olivat McHevenin taivaalliset kuljettajat Karhulitos ja Trölli senior. Yllättävää tässä oli lähinnä vain Karhulitoksen sijoitus. Viime kaudella kun Nalle totuttiin näkemään vakio A finalistina. Murcus sen sijaan jatkaa siitä mihin edellisen kauden lopetti. Wubi Ballenius   ©MFIA