kisaraportti     Kart in Club, 6.3.2004. Kart-Keket Championships 2003-2004 Wurray Mulkker Vaikka Kart`In Clubin ja samalla kauden viides osakilpailu tarjosi paljon tapahtumia ja myös muutamia yllätyksiä, jäi epäselväksi, olivatko ne uuden lisäpainosäännön aikaansaamia vai vain seurausta siitä, että kauden loppua lähestyttäessä alkavat panokset kasvaa ja hermokontrolli näytellä suurta osaa radalla. Mene ja tiedä? Mutta asiaan. Aika-ajojen jälkeistä lähtöluetteloa selatessa, pisti silmään Jario Hanaan ja Alex Fieldslugin romahtaminen B-finaalin sekä Sika Sallosen ja Pexi Onbuttin nousu A:n kapinoihin. Muuten ei suuria yllätyksiä aika-ajojen osalta nähty. Boreeto kärjessä, Pipe perällä, tuttua luettavaa. Yllätyksistä ja tapahtumista vastasi sitten itse kilpailu. A-finaalin paalulta liikkeelle lähtenyt Allu Boreeto sai todeta autonsa vauhdin kadonneen dramaattisesti sitten aika-ajon. Jo muutaman kurvin jälkeen selvisi, että mies toimii tulppana muille. Vähän sama asia kuin vessa olisi tukossa, siihen voi vielä kusta, muttei istua pytylle ja tykittää kunnolla. Kun tukosta sitten vähän rassaa, aukeaa se yhdessä hujauksessa. Näin kävi myös Boreetolle, kun aikansa takana veivannut Sallonen pääsi ohi, alkoi miestä virrata kuin avoimesta viemäristä! Vastaavanlaiseksi tulpaksi voidaan A-finaalin osalta nimetä hienon aika-ajon ajaneen David Greenfield. Miestä ohitettiin kilpailussa Liberonin ja Karhulitoksen toimesta samanaikaisesti sekä sisä, että ulkokautta. Jos oli Allulla ja Davidilla vaikeaa, niin monta kertaa vaikeampaa tuntuu Murcus Tröllillä olevan jatkuvasti itse kilpailussa. Murcusella on jokin käsittämätön lahja pilata hyvät aika-ajot kisassa hylkäyksillä, kolaroineilla ja spinnauksilla? Niin tälläkin kertaa. Todellisen jättiyllätyksen paukautti kuitenkin Perse. Tiimi kirjoitti Keijo historiaa sarjan ensinmäisenä kaksoisvoiton saavuttaneena tallina! Perse Performancen kapelimestarina toimi Sika Sallonen, Arttu Paniksen säestäessä ja turvatessa Sallosen sylttyä. Sika saikin Boreeton ohitettuaan kurvailla suhteellisen rauhallisesti makeaan voittoon, mutta takana käytiinkin kova vääntö seuraavista paikoista. Boreeton lopullisesti tiputtua kärkikahinoista valtasi kakkospaikan Arttu Panis joka saikin tehdä täyden päivätyön pidätellessään ensin Jules Ducksheadia ja myöhemmin kovan nousun tehnyttä Luigi Liberonia takanaan. Lopulta kolmanneksi jääneen Liberonin ero edellä kurvailleeseen Arttuun oli olematon. Samainen käsittämättömän olematon ero erotti neljänneksi kurvailleen Ducksheadin Luigista. A-finaalin onnistujiin voidaan myös laskea Pexi Onbutt vaikka ei nyt yltänytkään Formulakeitaan kaltaiseen shokkisuoritukseen.. Joka tapauksessa Onbuttille on annettava kaikki kunnia mainiosti tehdystä noususta ruudusta kymmenen aina viidenneksi asti. Jos teki Perse Performance Keijo historiaa A-finaalissa, niin B-lähdön osalta sitä kirjoitti Butt-Heiteckin Heke Kekechello valloittamalla viimeisen paikan oikeuttamat 0 pistettä ja järjestämällä 3 paunan sanktiot väärästä ajoasusta. Kokonaisuus, -3 pinnaa on sekin historiaa, tosin semmoista jota Kekechello ei varmastikaan keinutuolissaan muistele vanhainkodissa. B-startin jälkeen erittäin tuohtuneen Kekechellon syyttävä sormi osoitti Burgerin Motiel Shrimacheria, eikä aivan aiheetta, sillä jälleen kerran oli Burger-mies unohtanut "aivonsa narikkaan" ja meno radalla oli sen näköistä. Ehkä järjestäjien toimesta olisi varoituslippu ollut paikallaan, mutta tällä kertaan sitä ei nähty. Mitä tästä opimme? No sen, että aina löytyy kuski jolla on narikkalappu taskussa. Viimeksi se oli Sika, nyt Motiel, mutta lopputulos on usein sama, eli törmäilyä, kolarointeja, vauhtia ja vaarallisia tilanteita! No, sitähän Kart-Keket sarja on ja pitää ollakin! Wurray Mulkker   ©MFIA