kisaraportti
 
 
Suzukart, 22.11.2003. Kart-Keket Championships 2003-2004
Wubi Ballenius
Taas on ajettu kovaa Tampesterissa, kun maailman nopeimmat miehet kokoontuivat kauden kolmanteen Kart-Keket osakilpailuun perinteiselle Suzukartin radalle. Tapahtumia riitti niin radalla, kuin radan ulkopuolellakin. Kauden yleisilmeenä ollut tulosluettelon yllätyksellisyys jatkui myös tässä osakilpailussa. Nyt palkintopallille nousivat herrat, jotka eivät tällä kaudella olleet siellä ennen vierailleet. Tämä taasen pitää yhä hengissä ajatusta kaikkien aikojen tasaisimmasta Keijo kaudesta.

Ykköspaikan valtasi kauan odotettua nousua tekevä Jules Duckshead. Jules ajoi hienot aika-ajot ja pääsi lähtemään kisaan eturivistä. Paalulta lähtenyt ja lopulta kolmantena maaliin saapunut Arttu Panis ei saanut selvästi paremmissa säädöissä olleella autolla liikkeellä ollutta Ducksheadia pidettyä takanaan. Panisksen kilpailu muutenkin oli ikään kuin viivytystaistelua ja nopeampien ohitusten estelyä. Juleksen ohitettua Paniksen, pääsi hän ajelemaan aika rauhassa muilta karkuun. Ehkäpä jopa hieman liian rauhassa, sillä kipailun loppupuolella Jules päästi kuin vahingossa uhkaamaan omaa johtoaan superhyper kisaa ajaneen Maxus Tröllin. Tröllin vihdoin ja viimein päästyä ohi Paniksesta alkoi Maxuksen uskomaton nousu kohti Juleksen perävaloja. Trölli pamautteli kierros toisensa jälkeen kisan nopeimpia kierroksia, jollainen myös merkattiin tästä kisassa hänen ansioihinsa, mutta saavutti Ducksheadin Tröllin näkökulmasta katsoen hieman liian myöhään. Siitäkin huolimatta, Maxukselta upea kisa, sillä kaksi edellistä osakilpailua olivat tuottaneet yhteensä vaivaiset 10 pistettä.

Paniksen viivytystaistelu sai kuin taivaan lahjana ruutulipun heilautuksen eteensä, sillä enää montaa kierrosta ei olisi tarvittu, kun takana niskaan alkoi puhaltaa myöskin erittäin nopeana Allu Boreeto. Boreeto ei kuitenkaan ehtinyt ohitse ja näin Panis kipusi podiumille.


Muita uutiskynnyksen ylittäviä tapahtumia oli mm. Liberonin ja Karhuitoksen hurja taistelu. Taistelu päättyi kisan komeimpaan ulosajoon jonka suoritti omaksi harmikseen Liberon. Tilanne tapahtui pääsuoran shikaanissa. Karhulitos ja Liberon tulivat kurvista ulos rinta rinnan, Karhulitos sisäkaarteen puolella ja Liberon yrittäen ohitusta ulkokautta. Liberonin rinnalla olo pysähtyi kuin seinään kun shikaaniin ei kahta auota mahtunut ja pahaksi onneksi shikaani sulki juuri Luigin puolen kaistasta. Kun kaksi peräänantamatonta (luullakseni) kuljettajaa taistelevat, niin välillä käy näin. Liberon tietysti asiasta tulistui ja alkoi syyttää tilanteesta Karhulitosta, vaatien että Karhulitoksen olisi pitänyt hidastaa ja antaa tietä, koska omasta mieslestään oli jo ohitse. Kyseessä kuitenkin oli aivan normaali kaksintaistelu, eikä Liberonin nokan katsottu olevan 3 mm enempää Karhulitoksen edellä joten tuomaristo ei juuri korviaan lotkauttanut Liberonin kiukuttelulle. Enpä usko että samanlaisessa tilanteessa olisi Liberonkaan hiljentänyt ja antanut toiselle vapaata tietä ohitukseen. Se ei olisi kilpa-autoilua.

Muutamia huomionarvoisia asioita voi poimia myös tulosluettelosta. Fielslugin ja Hanaanin ajamista B-finaalissa voidaan pitää pienoisena yllätyksenä. Molemmat kun on totuttu näkemään kärkipään taistoissa. Nopeus herroilla on kyllä tallella, siitä osoituksena esim. Alexille kirjattu kilpailun 3. nopein kierrosaika, mutta kun sen tekee B rapun puolella, niin se ei paljoa lohduta. Myöskin Kekechellon odoteltiin palaavan vakio A finalistiksi, mutta ei. Positiivisina yllätyksinä voidaan pitää Greenfieldin ja Schrimacherin A finaali paikkoja. Karhulitos kiilasi itsensä jo toisen kerran putkeen A:han, ja on hienoisessa nosteessa. Karhulitos on vaivihkaa noussut kokonaistilanteessa jo upeasti viidenneksi. Saman temppuun pystyi myös tallikaveri Murcus Trölli. Hänkin kiilasi toistamiseen A:n puolelle. Näinpä sitten kävi niin, että kaikkien yllätyksi McHeven siirtyi tallipisteissä piikkipaikalle.

Pettymyksiksi voidaan lukea mm. edellisen kilpailun voittaneen Onbuttin suoritus. Onbutt oli aika-ajojen selkeästi hitain. Sika Sallonenkin romahti lähemmäksi omaa tasoaan kuten myös Hemmo De La Putki. Mike Cageyn odotettiin olevan hieman nopeampi, kuin mitä tämänhetkinen piste tilanne näyttää, mutta karvas totuus paljastui ja Mike todellakin on niin hidas mitä pistetilanne näyttää…. vieläkin.

Kisan sikamaisimman kuljettajan tittelin kumarsi itselleen tietenkin Sika. Kukapa muukaan. Sialla tuntuu olevan jokin ongelma hallita omaa käytöstään. Onbutt ohitti Sian huomattavasti nopeampana suht helposti, mutta Sallonen yritti silti peittää ohitusyritystä aiheuttaen itse itselleen spinnauksen. Tämän jälkeen Sallosella ei tuntunut olevan mitään muuta mielenkiintoa radalla, kuin yrittää tuhota mahdollisimman monen kanssakilpailijan kilpailu. Valitettavasti Sika onnistui tässä aika hyvin. Soo soo Sika.


Täältä tähän
Wubi Ballenius

  ¬©MFIA